KHO:2009:70
- Asiasanat
- Elinkeinotulon verotus, Peitelty osingonjako, Siirtohinnoitteluoikaisu
- Tapausvuosi
- 2009
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1259/2/08
- Taltio
- 1702
Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää ei sovellettu A Oyj:n verotuksessa sen saadessa alihintaan osakkeita samaan konserniin kuuluvalta ruotsalaiselta yhtiöltä. A Oyj:n saaman edun osalta kysymys oli tilanteesta, johon verotusmenettelystä annetun lain 29 § sanamuotonsa perusteella sinänsä soveltuu. Koska järjestelyn ei voitu katsoa tapahtuneen hakemuksessa ilmenneiden tietojen perusteella osingosta menevän veron välttämiseksi A Oyj:n saamaa etua ei ollut perusteltua lukea yhtiön tuloksi verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona.
A Oyj:n suomalainen tytäryhtiö luovutti alihintaan ulkomaisen samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeet konserniin kuuluvalle toiselle yhtiölle. Koska luovutettuja osakkeita voitiin hakemuksen olosuhteissa pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina, luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännös ei tullut tytäryhtiön verotuksessa sovellettavaksi. Tytäryhtiön tuloon ei tullut tehdä lisäystä myöskään verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n nojalla.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2007 ja 2008.
Laki verotusmenettelystä 28, 29 ja 31 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 a ja 6 b §
Asian aikaisempi käsittely
Ennakkoratkaisuhakemus
Vantaan kaupungista oleva A Oyj toimii emoyhtiönä konsernissa, jonka päätoimialana on kone- ja laitevuokraus sekä siirtokelpoisten tilojen vuokraus ja myynti. Emoyhtiö on listattu pohjoismaisella OMX pörssilistalla. Tilikaudella 1.1.-31.12.2006 konsernin liikevaihto oli 402 miljoonaa euroa.
A-konserni nykyisessä muodossaan on syntynyt vuonna 2006, kun Y Oyj hankki osakevaihdolla hollantilaisen Z BV:n osakkeet. Z BV toimi emoyhtiönä konsernissa, joka toimi samalla alalla kuin Y Oyj.
Osakevaihdon tuloksena syntyi konsernirakenne, joka koostui lukuisista erillisistä yhtiöistä ja alakonserneista. Y Oyj:llä ja Z BV:llä oli tytäryhtiöitä samoissa maissa.
Vuonna 2006 konserni ryhtyi hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli konsernirakenteen yksinkertaistaminen yhtiöiden määrää vähentämällä ja alakonsernirakenteita purkamalla. Tarkoituksena oli yhdistää samaa toimintaa harjoittavat yhtiöt eri maissa, vähentää yhtiöiden lukumäärää sekä purkaa toimimattomat yhtiöt, joita etenkin Ruotsissa oli paljon. Yksinkertaistamisen tavoitteena oli rakenne, jossa kussakin maassa on yksi liiketoimintaa harjoittava, konsernin emoyhtiön omistama tytäryhtiö.
Osakevaihdon jälkeen Suomen emoyhtiössä A Oyj:ssä oli edelleen Suomessa harjoitettu kone- ja laitevuokraustoiminta. A Oyj haluttiin muuttaa pelkästään konsernin emoyhtiöksi, jonka omistuksessa olisi eri maissa toimivat operatiiviset yhtiöt. Suomessa harjoitettu kone- ja laitevuokraustoiminta siirrettiin vuoden 2006 keväällä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (myöhemmin elinkeinoverolaki) 52 d §:ssä tarkoitetulla liiketoimintasiirrolla tätä varten perustetulle uudelle tytäryhtiölle A Finland Oy:lle. A Oyj:n tehtäväksi jäi konsernin emoyhtiönä toimiminen sisältäen konsernihallintotoiminnot.
A Oyj:n tytäryhtiöillä ruotsalaisella B AB:lla ja X:n kaupungista olevalla C Oy:llä on yhteensä kolme tytäryhtiötä Puolassa. Tytäryhtiöt Puolassa ovat kaikki eri yhtiön omistamia.
A Oyj:n tytäryhtiö C Oy on ostanut vuonna 2005 puolalaisen D Sp.zo.o -nimisen yhtiön koko osakekannan. Näin ollen C Oy:llä on ollut omistuksessaan elinkeinoverolain 6 b §:n edellyttämä vähintään 10 prosentin omistusosuus D Sp.zo.o:n osakkeista vähintään vuoden ajan ennen suunniteltua osakekauppaa. Sanottuja osakkeita on myös pidettävä C Oy:n käyttöomaisuutena eikä osakkeista ole tehty arvonalennuspoistoja tai kirjattu tappiota konsernin sisäisissä kaupoissa.
Konsernirakenteen uudistamisen tavoitteena on ollut, että maakohtaiset alakonsernit olisivat suoraan A Oyj:n omistuksessa. Tämän toteuttamiseksi Ruotsin alakonsernissa oleva E AB aikoo myydä puolalaisen F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle niiden kirjanpitoarvosta. Osakkeiden käypä arvo on niiden kirjanpitoarvoa selkeästi korkeampi. Myynti on mahdollista toteuttaa Ruotsissa kirjanpitoarvoilla ilman veroseuraamuksia. Edellä mainitun kaupan jälkeen C Oy myy omistamansa Puolan alakonsernin emoyhtiön D Sp.zo.o:n osakkeet F Sp.zo.o:lle edelleen osakkeiden kirjanpitoarvosta. Kirjanpitoarvo alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon. Järjestelyn kolmannessa vaiheessa Puolan alakonserniin kuuluva tsekkiläinen G myydään edelleen kirjanpitoarvosta A Oyj:lle.
Perusteena kirjanpitoarvojen käyttämiselle on, että se on konsernin näkökulmasta neutraalein tapa toteuttaa uudelleenorganisointi. Kauppa tapahtuisi velaksi ja korkea hankintahinta lisäisi Puolan emoyhtiön velkaantumista, jolloin tällä olisi vaikutusta korkojen vähennysoikeuteen Puolassa. Alikapitalisointisäännösten välttämiseksi Puolan alakonserniin olisi sijoitettava lisää pääomaa ilman liiketoiminnallisia perusteita. Lisäksi transaktioiden arvostus käypiin arvoihin edellyttäisi asiantuntijoiden käyttöä, mikä aiheuttaisi tarpeettomia kustannuksia.
A Oyj ja C Oy ovat pyytäneet ennakkoratkaisua seuraavasti:
1. Jos A-konserniin kuuluva ruotsalainen E AB myy puolalaisen tytäryhtiönsä F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, voidaanko osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta pitää elinkeinoverolain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona tai johtaako se elinkeinoverolain 31 §:ssä tarkoitettuun siirtohinnoitteluoikaisuun A Oyj:n verotuksessa?
2. Jos C Oy myy D Sp.zo.o:n osakkeet F Sp.zo.o:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, voidaanko osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta pitää peiteltynä osinkona tai johtaako se siirtohinnoitteluoikaisuun olosuhteissa, joissa osakkeiden luovutukseen soveltuu elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitettu luovutusvoiton verovapaussäännös?
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
1. Jos E AB myy puolalaisen tytäryhtiönsä F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta ei A Oyj:n verotuksessa pidetä peiteltynä osinkona eikä mainitun erotuksen perusteella tehdä siirtohinnoitteluoikaisua.
2. Jos Suomen C Oy myy puolalaisen tytäryhtiönsä D Sp.zo.o:n osakkeet F Sp.zo.o:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta ei C Oy:n verotuksessa pidetä peiteltynä osinkona eikä mainitun erotuksen perusteella tehdä siirtohinnoitteluoikaisua.
Perustelut
1. Verotusmenettelystä annetun lain (myöhemmin verotusmenettelylaki) 31 §:n 1 momentissa säädetään siirtohinnoitteluoikaisusta siten, että jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.
A Oyj omistaa ruotsalaisen H AB:n osakkeet, joka puolestaan omistaa B AB:n osakkeet ja joka edelleen puolestaan omistaa E AB:n osakkeet. E AB:n on tarkoitus myydä omistamansa puolalaisen F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle niiden kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon. Hakemuksen mukaan puheena oleva osakekauppa liittyy yhtenä osana järjestelyyn, jonka tarkoituksena on A-konsernin rakenteen yksinkertaistaminen siten, että maakohtaiset alakonsernit olisivat suoraan A Oyj:n omistuksessa.
Hakemuksessa tarkoitetussa kaupassa myyjänä on Ruotsissa verotettava yhtiö, jonka tulo jää alihintaisen kaupan johdosta pienemmäksi kuin mitä se olisi käypää hintaa käytettäessä. Koska ostajan, A Oyj:n tulo ei jää mainitun alihinnan vuoksi pienemmäksi tai tappio muodostu suuremmaksi kuin mitä se olisi käypää hintaa käytettäessä, ei A Oyj:n verotuksessa tehdä verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikaisua.
Koska hakemuksessa tarkoitettujen yhtiöiden välillä vallitsee verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuyhteyssuhde, yhtiöiden väliseen kauppahintaan verotuksessa mahdollisesti tehtävään oikaisuun sovelletaan tätä erityissäännöstä. Asiassa ei siten tule erikseen sovellettavaksi verotusmenettelylain 29 §:n 1 ja 3 momentti. Tämän vuoksi A Oyj:n ei katsota saaneen alihintaisen kaupan perusteella peiteltynä osinkona verotettavaa etuutta.
2. Edellisessä kohdassa tarkoitetun kaupan jälkeen, osana samaa konsernin sisäistä järjestelyä, A Oyj:n omistaman C Oy:n on tarkoitus myydä puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekanta A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle. Kauppa on tarkoitus tehdä osakkeiden kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon.
Koska hakemuksessa tarkoitettujen yhtiöiden välillä vallitsee verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuyhteyssuhde, yhtiöiden väliseen kauppahintaan verotuksessa mahdollisesti tehtävään oikaisuun sovelletaan tätä erityissäännöstä. Asiassa ei siten tule erikseen harkittavaksi verotusmenettelylain 29 §:n 1 ja 3 momentin soveltaminen.
Hakemuksen mukaan C Oy on omistanut D Sp.zo.o:n osakkeet yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan ja osakkeet kuuluvat yhtiön käyttöomaisuuteen eikä osakkeiden hankintamenosta ole tehty poistoja tai kirjattu tappioita konsernin sisäisissä kaupoissa. Hakemuksen perusteella mainittuja osakkeita voidaan pitää elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina. Osakkeiden verovapaan luovutuksen johdosta luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jää pienemmäksi tai tappio muodostu suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa C Oy:n verotuksessa ei tehdä verotusmenettelylain 31 §:ssä tarkoitettua siirtohinnoitteluoikaisua käytetyn kauppahinnan perusteella.
Ennakkoratkaisu on annettu verovuosille 2007 ja 2008.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veroasiamies on valittanut keskusverolautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi kohdan 1 osalta joko, että jos E AB myy puolalaisen tytäryhtiönsä F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle osakkeiden kirjapitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjapitoarvon erotusta pidetään A Oyj:n tulona verotusmenettelylain 29 §:n nojalla tai sitten vaihtoehtoisesti, että tämä erotus lisätään A Oyj:n tuloon verotusmenettelylain 31 §:n nojalla. Veroasiamies on vaatinut kohdan 2 osalta keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että jos C Oy myy puolalaisen tytäryhtiönsä D Sp.zo.o:n osakkeet F Sp.zo.o:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotus lisätään C Oy:n tuloon verotusmenettelylain 31 §:n nojalla tai sitten vaihtoehtoisesti, että kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välistä erotusta pidetään C Oy:n tulona verotusmenettelylain 29 ja 28 §:n nojalla.
Vaatimuksiaan veroasiamies on perustellut seuraavasti:
1. Keskusverolautakunnan päätös perustuu siihen, että verotusmenettelylain 31 §:n ja 29 §:n säännökset olisivat toisensa poissulkevia ja että verotusmenettelylain 31 §:llä olisi etusija.
Siihen, etteikö etuuden antajaan ja etuuden saajaan voitaisi soveltaa eri säännöksiä eli etuuden antajaan verotusmenettelylain 31 §:n säännöstä tai, mikäli antajaa verotetaan muualla kuin Suomessa, jotain verotusmenettelylain 31 §:n säännöstä vastaavaa säännöstä ja saajaan verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä, ei pitäisi olla esteitä. Toisen lainkohdan soveltumattomuuden ei pitäisi sulkea pois mahdollisuutta jonkun toisen lainkohdan soveltumiseen, mikäli sen edellytykset täyttyvät.
A Oyj:n tytäryhtiön tytäryhtiön tytäryhtiö ruotsalainen E AB myy A Oyj:lle omistamansa puolalaisen F Sp.zo.o:n osakkeen selvään alihintaan. A Oyj saa konsernin emoyhtiönä kaupassa osakasasemansa perusteella selvän rahanarvoisen etuuden. Etuus saadaan osingonjakorelaatiossa ja näin ollen ainakin verotusmenettelylain 29 §:n 1 momentin edellytykset täyttyvät.
Mikäli katsottaisiin, että etuuden saajapäässä asia arvioidaan verotusmenettelylain 31 §:n perusteella, silloin kyseistä lainkohtaa on tulkittava niin, että se mahdollistaisi sen etuyhteydessä hinnoitteluvirheestä johtuvan rahanarvoisen etuuden verottamisen, jonka saaja eli A Oyj järjestelyssä saa.
Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut, että etuus tällaisissa tapauksissa jäisi verottamatta.
Hakemuksessa on kysytty vain siitä, voidaanko käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta pitää peiteltynä osingonjakona tai mainitun erotuksen perusteella tehdä siirtohinnoitteluoikaisu ja keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisukin on muotoiltu niin, että se vastaa vain näihin kysymyksiin. Hakemus ei siis koske sitä, voisiko erotus mahdollisesti olla jollain muulla perusteella veronalaista tuloa.
2. A Oyj:n omistama C Oy myy puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekannan A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka selvästi alittaa osakkeiden käyvän arvon. Tällä toimenpiteellä C Oy:stä siirtyy markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeavan hinnoittelun muodossa eli perimättä jätettävän kauppahinnan muodossa perusteettomasti varoja F Sp.zo.o:lle. Verotusmenettelylain 31 §:llä voidaan puuttua sisaryhtiöiden väliseen hinnoitteluvirheeseen. Sillä, ovatko D Sp.zo.o:n osakkeet verovapaasti luovutettavia vai ei, ei ole asiassa merkitystä. Olennaista on se, että markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeavan hinnoittelun johdosta varoja siirtyy perusteettomasti perimättä jätettävän kauppahinnan muodossa C Oy:stä F Sp.zo.o:lle. Käytännössä tämä koituu myös yhteisen emoyhtiön hyväksi esimerkiksi siten, että varoja saadaan siirretyksi ulkomaiselle yhtiölle, emoyhtiö välttyy kyseisen ulkomaisen yhtiön osalta pääomansijoituksen tekemiseltä tai lainoittamiselta tai vaikuttaa tuon ulkomaisen yhtiön osingonmaksukykyyn, kun sen taloudellinen asema on parempi.
A Oyj ja C Oy ovat antaneet valituksen johdosta vastineen.
1. Vaikka peitellyn osingon säännöstä vastoin yhtiöiden käsitystä sovellettaisiin, ei A Oyj:n voida katsoa saaneen rahanarvoista etua, koska sillä on jo ennestään ollut F Sp.zo.o:n osakkeet välillisesti omistuksessaan. Konsernirakenteessa peitellyn osingon siirtyminen emoyhtiölle on perusteetonta, koska avoin osingonjako olisi verovapaata tuloa ja toisaalta konsernin emoyhtiöllä on koko konsernin varat jo omistuksessaan.
Peitellystä osingonjaosta ei ole tarpeen verottaa konserniyhtiöiden välisissä konsernin sisäisissä rakennejärjestelyissä. Tämä pätee erityisesti nyt esillä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa rakennejärjestelyllä ei pyritä välttämään veroa. On myös huomioitava, että E AB olisi voinut myydä F Sp.zo.o:n osakkeet käypään hintaan A Oyj:lle ilman tuloveroseuraamusta, jonka jälkeen se olisi voinut jakaa voittovarat verovapaasti A Oyj:lle. Myös tämä huomioiden nykyolosuhteissa ei ole syytä verottaa A Oyj:tä peitellystä osingonjaosta.
Peitellyn osingonjaon verotus olisi myös vastoin eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä annettua neuvoston direktiiviä 90/435/ETY (myöhemmin emo-tytäryhtiödirektiivi).
Elinkeinoverolain osinkojen verotusta koskevassa 6 a §:n 1 momentissa on pantu täytäntöön edellä mainitun direktiivin säännökset siltä osin kuin on kyse suomalaisen emoyhtiön tytäryhtiöltään saamasta osingosta. Elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentissa peiteltyä osinkoa ei ole nimenomaisesti rinnastettu osinkoon, vaan sen verotuksesta on erikseen määrätty elinkeinoverolain 6 a §:n 6 momentissa.
Emo-tytäryhtiödirektiivin 4 artiklassa, joka koskee emoyhtiön asuinvaltion verotusta, käytetään voitonjaon käsitettä osinkokäsitteen sijaan. Voitonjaon käsite pitää sisällään myös peitellyn osingonjaon.
Elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon direktiivin tulkintavaikutus siten, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetuksi osingoksi on katsottava myös peitelty osinko.
Vaikka A Oyj:n katsottaisiin vastoin yhtiöiden käsitystä saavan peiteltyä osinkoa E AB:ltä, peitellyn osingon ei ole katsottava olevan elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentin nojalla ja emo-tytäryhtiödirektiivin vaikutus huomioon ottaen A Oyj:n veronalaista tuloa.
2. Veroasiamies on esittänyt, että verotusmenettelylain 31 §:n nojalla voitaisiin puuttua myös sisaryhtiöiden välisiin hinnoitteluvirheisiin, eikä osakkeiden verovapaata luovutusta koskevan elinkeinoverolain 6 b §:n säännös vaikuttaisi tähän. Keskusverolautakunnan päätöksen perustelujen mukaan C Oy:n verotettava tulo ei muodostu elinkeinoverolain 6 b §:n säännöksen perusteella pienemmäksi tai tappio suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näin ollen verotusmenettelylain 31 § ei sovellu.
Sisaryhtiöiden välinen alihintainen kauppa ei johda peitellyn osingonjaon verotukseen, jos etu ei siirry emoyhtiötasolle. Tästä on olemassa vuosikirjaratkaisu KHO 1985 I 55.
Sisaryhtiöiden välisessä alihintaisessa kaupassa ei ole kysymys miltään osin peitellyn tai kansainvälisen peitellyn osingonjaon verotuksesta, kuten keskusverolautakunnan päätöksessä on todettu. Nyt esillä olevassa konsernin sisäisessä rakennejärjestelyssä ei ole myöskään miltään osin kyse verotusmenettelylain 28 §:n alaan kuuluvasta toimesta. Kyse on kahden suuren konsernin yhdistymiseen liittyvästä liiketaloudellisesti perustellusta rakennejärjestelystä.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.
1. Verotuksessa ei vallitse ehdotonta symmetriaperiaatetta. Erilaisissa luovutustilanteissa luovuttajan ja luovutuksensaajan osalta on kummallekin osapuolelle omat säännökset. Näin ollen ei voida ajatella, että luovuttajan verotus lukitsisi luovutuksensaajan verotuksen.
Verotuksessa ei ole myöskään olemassa sellaista periaatetta, että yhden säännöksen soveltumattomuus sulkisi automaattisesti pois jonkun toisen säännöksen soveltamisen, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Näin ollen ei voida katsoa olevan estettä sille, etteikö verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä voitaisi soveltaa, mikäli katsottaisiin, ettei lain 31 §:n säännös sovellu.
Kun otetaan huomioon elinkeinoverolain 6 a §:n 6 momentti, lainsäätäjä on yksiselitteisesti lähtenyt siitä, että emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ei ulotu peiteltyyn osingonjakoon. Emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa todetaan, että tämä direktiivi ei estä sellaisten kansallisten säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi.
Tapauksessa on kysymys A Oyj:n ja E AB:n välisestä alihintaisesta kaupasta tilanteessa, jossa A Oyj ei omista E AB:tä suoraan, vaan välillisesti. Emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ei tästäkään syystä sovellu.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Verotusmenettelylain 28 §:n, joka sisältää veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen, mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.
Veron kiertämisestä tietyissä erityistilanteissa on säädetty verotusmenettelylain 29 ja 31 §:ssä. Ensiksi mainittu koskee verotuksen oikaisemista sen johdosta, että osingosta menevää veroa on kierretty jakamalla peiteltyä osinkoa ja jälkimmäinen poikkeavan siirtohinnoittelun johdosta tuloon tehtävää oikaisua.
Verotusmenettelylain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 6 momentin mukaan peitellystä osingosta on 70 prosenttia veronalaista tuloa.
Verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentin mukaan jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.
1. Asiassa on kysymys siitä, onko konsernin sisäisen alihintaisen osakkeiden luovutuksen johdosta luovutuksensaajan tuloon tehtävä lisäys, jonka vaihtoehtoisiksi perusteiksi hakemuksessa on esitetty verotusmenettelylain 29 ja 31 §.
Verotusmenettelylain 31 §:n säännös koskee sen etuyhteydessä olevan verovelvollisen verotusta, jonka tulo on jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi, kun etuyhteydessä toisiinsa olevien osapuolten välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Lisäys tehdään säännöksen mukaan alihintaisen luovutuksen tehneen verovelvollisen tuloon. Säännös ei sen sijaan koske luovutuksensaajan verotusta siitä edusta, jonka se on saanut saadessaan omaisuutta käypää alemmalla hinnalla. Näin ollen, kuten keskusverolautakuntakin on katsonut, A Oyj:n tuloon ei voida tehdä lainkohdan nojalla oikaisua.
Hallituksen esityksessä tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 107/2006 vp), johon verotusmenettelylain 31 § (1041/2006) perustuu, ja esityksestä annetussa eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 22/2006 vp) on tarkasteltu säännöksessä tarkoitetun lisäyksen perusteita ja sen vaikutusta edunsaajan verotukseen. Valiokunta toteaa selostaessaan hallituksen esitystä, että säännöksen laajennusta kotimaisiin tilanteisiin perustellaan esityksessä ensinnäkin sillä, että kysymys on lähinnä verotuskäytännössä vallitsevana noudatetun periaatteen kirjaamisesta lakiin, ei siis laadullisesta sisältömuutoksesta. Suomen verojärjestelmä perustuu verovelvollisten erillisyyden periaatteelle myös konserneissa, minkä vuoksi konserniyhtiöiden tulot ja menot on tärkeä kohdentaa oikein asianomaiselle verovelvolliselle. Hallituksen esityksessä on viitattu lisäksi voimassa olevaan konserniavustusjärjestelmään sekä konsernituen vähennyskelvottomuutta ja peiteltyä osingonjakoa koskevaan sääntelyyn. Näiden säännösten ratio on tosiasiallisesti sidoksissa siihen, että etuyhteydessä tehdyt liiketoimet hinnoitellaan markkinaehtoisesti.
Valiokunta toteaa tarkastellessaan edunsaajan verotusta, että esitykseen ei sisälly erityistä säännöstä siirtohintaoikaisua vastaavasta vastaoikaisuvelvollisuudesta, joka kohdistuisi hinnoittelutoimen toiseen osapuoleen. Tämä seuraa kuitenkin voimassa olevasta verotusmenettelylain 75 §:stä, jossa säädetään niin sanotusta seurannaismuutoksesta. Säännöksessä edellytetään, että verovirasto muuttaa edellytysten täyttyessä toisen osapuolen verotusta. Tästä yleisestä velvollisuudesta voidaan poiketa vain, jos muutoksen tekeminen olisi erityisestä syystä kohtuutonta. Valiokunta toteaa sille esitetyn eräissä lausunnoissa 75 §:n tarkentamista niin, että vastaoikaisu tehtäisiin aina vähintään silloin, kun liiketoimen molemmat osapuolet ovat suomalaisia. Valtiovarainministeriö ei ole pitänyt tätä kuitenkaan aiheellisena, vaan on todennut, että säännös asettaa selkeästi verovirastolle velvollisuuden tehdä vastaoikaisu säännöksessä tarkoitetuissa kotimaisissa tilanteissa. Valiokunta toteaa yhtyvänsä mietinnössä valtiovarainministeriön näkemykseen.
Selostetuista lainmuutoksen perusteluista ilmenee siten, että tuloverojärjestelmämme perusteiden mukaista on oikaista ne toimet, joilla tulon verotus kohdistuisi väärään verovelvolliseen. Perusteluiden mukaan ei ainakaan pääsääntönä voida pitää edunsaajan verottamista erikseen alihintaiseen luovutukseen perustuvasta varallisuudenlisäyksestä, jolloin verotus muodostuisi kahdenkertaiseksi, vaan lainsäätäjän tarkoituksena on yhdenkertaisen verotuksen turvaaminen. Lainmuutoksen perusteluista ei kuitenkaan nimenomaisesti ilmene, että tämä kanta koskisi myös tilanteita, joissa edunsaaja on verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitettu osakas. Uudistuksen yhteydessä on päinvastoin säilytetty rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa, jonka mukaan verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitetun peitellyn osingon ohella myös 31 §:n nojalla lisätyn tulon määräisestä edusta, jonka osakas saa hyväkseen, on vastaavasti voimassa mitä laissa säädetään osingosta.
Verotusmenettelylain 31 §:n ei voida mainituista syistä katsoa olevan, toisin kuin keskusverolautakunta on todennut, esteenä sille, että luovutuksensaajan saamaan etuun voitaisiin soveltaa säännöksen tunnusmerkkien täyttyessä verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä.
A Oyj:n saaman edun osalta kysymys on tilanteesta, johon verotusmenettelylain 29 § sanamuotonsa mukaan sinänsä soveltuu. Jos vastaava järjestely toteutettaisiin konserniyhtiöiden välillä siten, ettei 29 § soveltuisi, saajan verotus tulisi kysymykseen vain, jos tarkoituksena olisi tulosta menevän veron kiertäminen.
Hallituksen esityksessä yritys- ja pääomaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp) perustellaan ehdotusta peitellyn osingon verottamisesta sen jälkeen, kun yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan. Esityksessä todetaan, että erityisesti yhteisön saaman peitellyn osingon kahdenkertainen verotus voi joissakin tapauksissa johtaa ankaraan tulokseen. Toisaalta yhteisön saama peitelty osinko ei voi olla kaikissa tapauksissa verovapaata tuloa eikä varojen jaon verokohtelu voi olla avoimeen osinkoon rinnastettava, koska kysymys ei ole avoimen osingon tavoin voittovarojen jaosta. Yhteisöjä verotetaan nykyisin suhteellisen harvoin peitellystä osingosta. Uudessakin osinkoverojärjestelmässä on esityksen perusteluiden mukaan perusteltua ottaa huomioon säännöksen tarkoitus torjua sitä, ettei osingosta menevää veroa kierretä. Näillä perusteilla esityksessä päädyttiin ehdottamaan elinkeinoverolain uudessa 6 a §:ssä säädettäväksi, että peitelty osinko olisi myös yhteisölle kokonaan veronalaista tuloa.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta lausui esityksestä antamassaan mietinnössä (VaVM 12/2004 vp), että esityksessä tarkoitus ei ole laajentaa tai kiristää soveltamiskäytäntöä. Uudistuksen ensivuosina on pikemmin syytä ymmärtäväiseen tulkintaan, kunnes säännökset ovat saaneet vakiintuneen ja yleisesti tunnetun soveltamiskäytännön. Valiokunta totesi, että peitellyssä osingonjaossa ei ole kysymys yhtiön verotetun voiton jakamisesta, vaan osakkaan saamasta muusta tulosta. Peitellyn osingon käsite on otettu käyttöön nimenomaan sen vuoksi, ettei kahdenkertaista osinkoverotusta kierrettäisi muilla toimilla. Valiokunta ei pitänyt sen vuoksi perusteltuna sitä, että peiteltyä osinkoa verotettaisiin samoin kuin avointa osinkoa. Koska peitellyn osingonjaon seuraamukset ovat kuitenkin usein kokonaisuudessaan varsin ankarat, valiokunta ehdotti, että peitellystä osingosta olisi veronalaista vain 70 prosenttia.
Vaikka verotusmenettelylain 29 §:n, jossa ei ole eroteltu eri osingonjakotilanteita, sanamuoto sinänsä mahdollistaisi myös emoyhtiön verottamisen kaikissa tapauksissa siitä edusta, että se on saanut tytäryhtiöltä omaisuutta alihintaan, selostetuista hallituksen esityksen perusteluista ja valiokunnan mietinnössä lausutusta ilmenee, ettei tämä ole lainsäätäjän tarkoituksena, vaan että huomiota on kiinnitettävä osakeyhtiön ollessa edunsaaja myös siihen, onko järjestely tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi.
Osakeyhtiön tytäryhtiöltä saamien avoimien osinkojen verotus poikkeaa yksityishenkilöiden saamien osinkojen verotuksesta. Pääsääntöisesti tällaiset osingot ovat elinkeinoverolain 6 a §:n nojalla verovapaita. Avoimien suorasijoitusosinkojen yhdenkertaisen verotuksen periaate ilmenee myös yhtiön valituksessa mainitusta emo- ja tytäryhtiödirektiivistä 90/435/ETY. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön säätämällä mainitussa pykälässä myös emoyhtiön toisesta jäsenvaltiosta saamat direktiivissä tarkoitetut suorasijoitusosingot verovapaaksi.
Tässä tapauksessa hakemuksen mukaan A Oyj:n ruotsalaisen tytäryhtiön välillisesti omistama ruotsalainen E AB luovuttaa avoimesti kirjanpitoarvoa vastaavalla käypää alemmalla kauppahinnalla puolalaisen tytäryhtiön osakkeet suomalaiselle emoyhtiölle A Oyj:lle. Järjestelyn ei voida katsoa tapahtuvan hakemuksessa ilmenevien tietojen perusteella osingosta menevän veron välttämiseksi. Tähän tulokseen ei ole syytä päätyä siitäkään huolimatta, että kysymyksessä olevien osakkeiden luovutus edelleen on elinkeinoverolain 6 b §:n nojalla mahdollisesti verovapaa. Tällaisen luovutuksen veroseuraamukset tulevat aikanaan erikseen arvioitaviksi. Edellä verotusmenettelylain 28, 29 ja 31 §:n säännöksistä ja niiden tarkoituksesta esitetty huomioon ottaen ei ole perusteltua lukea A Oyj:n kaupan johdosta saamaa etua A Oyj:n tuloksi verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona.
2. Edellisessä kohdassa tarkoitetun kaupan jälkeen, osana samaa konsernin sisäistä järjestelyä, A Oyj:n kokonaan omistaman C Oy:n tarkoitus on myydä puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekanta A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle. Kauppa on tarkoitus tehdä osakkeiden kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon.
C Oy:n ja F Sp.zo.o:n välillä vallitsee verotusmenettelylain 31 §:ssä tarkoitettu suhde. Hakemuksen mukaan C Oy on omistanut D Sp.zo.o:n osakkeet yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan ja osakkeet kuuluvat yhtiön käyttöomaisuuteen eikä osakkeiden hankintamenosta ole tehty poistoja tai kirjattu tappioita konsernin sisäisissä kaupoissa. Hakemuksen perusteella mainittuja osakkeita voidaan pitää elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina. Osakkeiden verovapaan luovutuksen johdosta luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jää pienemmäksi tai tappio muodostu suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa C Oy:n verotuksessa verotusmenettelylain 31 §:n säännös ei niin ollen tule sovellettavaksi.
C Oy myy puheena olevat osakkeet emoyhtiönsä omistamalle tytäryhtiölle. Alihintaisen kaupan johdosta C Oy antaa osakkuusaseman perusteella rahanarvoisen edun, joka vastaavasti vähentää sen varallisuutta. C Oy:n antaman edun osalta kysymys on verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta mikäli etu tulee emoyhtiön hyväksi. Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännöksen ei voida katsoa olevan esteenä sille, että luovutuksenantajan antamaan etuuteen sovelletaan verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä.
C Oy:n antaman edun osalta kysymys on tilanteesta, johon verotusmenettelylain 29 § sanamuotonsa mukaan saattaa soveltua. Kun otetaan huomioon, että luovutettavia osakkeita hakemuksen olosuhteissa pidetään elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina, C Oy:n luovuttamaa etua ei tule lisätä yhtiön tuloksi verotusmenettelylain 29 §:n nojalla.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Satu Määttänen.